Teinit kuin aurausviitat

Aah, talvi. Sataa lunta, auto möyrii, koikkelehtii pitkin monttuisia, uraisia ja lumikasaisia katuja. Kulkee rännissä ja kimmahtelee laidoista. Tuulilasiin jäätyy paakkuja. Pysähdyn liikennevaloihin. Ovat niitä Kuopioon laittaneet, että näyttäisi kaupungilta. Siinä on seisottava valon voiman vastustamana. Lopulta muuttuu tuike vihreäksi. Nelivetoiset pyyhkäisevät pyryyn.

Minulla renkaat vasta pyörivät, vankkurini ei liiku. Katselen siinä joutessani mustapukuisia mönkijöitä penkkojen puristuksissa. Heijastimia käyttäisivät, ei noita taho nähä, pikkuisia kulkijoita. Niin ovat ruipeloita teinit, pylväiden taakse katoavia aurausviittoja.

Se on se ajankuva, kulttuurin kiilto. Pyörittää ihmistä tahtonsa mukaan, pistää pakkaseen rasvattomia rääpäleitä. Sinne jäätyvät, ajatusnystyrätkin tarvihtevat silavaa, ei niistä muuten kipinöi starttiuppiloita. Yksikin poju puhistaa autoaan, luikkii melkein keskellä katua. Jää antennin taa piiloon, ei tajua raasu pelätä henkensä kauppaa. Viikate viistää tuiskun saattelemana, mutta ei onneksi hipaise.

Humpuukilaatikko

No… oman peltikasan vinhasti pyörivät kitkat saavat lumen sulaksi ja luistoneston oranssi välke heijastelee kuljettajan linssilöistä. Silmäkulmassa vilahtaa bemarin x-kirjain ja sinne se samantien katoaakin, musta muoto aamuun. Sapettaa.

Tänään on satusetä Sakari Topeliuksen syntymäpäivä. Vuosi oli 1818. Koska puhun kuin Ruuneberi voin kertoa, että Topelius oli Runebergin yksityisoppilas.

600-luvulla piispa Isidorus Sevillalainen väitti, että musiikkia on mahdotonta merkitä ylös. Sitten keksittiin nuottikirjoitus. Niin sitä usein tulee sanoneeksi, että tuo ei tule ikinä yleistymään. Muistan aioinaan lehdessä, kuinka joku tietäjä kirjoitti, että internet on humpuukilaatikko, eikä siitä tule mitään. Siinä mielessä hän oli oikeassa, että melkoinen humpuukilaatikkohan se on, mutta toisesssa asiassa erehtyi.

Totuus on täällä meillä vaatekomerossa, kertoo vaimo.

Paholainen pukeutuu Pradaan, mutta pahalainen pukeutuu Pravdaan.

Villahousupakko

Kylmä pohjatuuli vallan, puhaltaa yli Kallan. Vivahtaa munat värille sinisen, jos pukeutuu liian vähäsen.

Kussa mun hoputini?

Kun Kuopiosta tulee Jyväskylään, niin Vaajakosken liikenneympyrässä tuntuu, että nelonen jatkuisi siitä Äänekosken suuntaan. Mutta ei. No onhan se siitä kulkenut viimeksi 50-luvulla. Sen minä varmaan muistan. Ukin kanssa häkäpönttöautolla ajettiin, kun oltiin savottaan menossa. Ne oli kovia aikoja.

    Opin sauna, autuas aina

    Monoset ovat nelihenkinen perhe, johon kuuluu äiti, isä, kolme-vuotias poika ja neli-kuinen vauva. Serkut, Maarit 5 vuotta ja Minna 12 vuotta ovat tulleet kyläilemään ja perhe vieraineen on kokoontunut ruokapöydän ääreen. Maarit tosin leikkii vielä sohvalla. Perheen äiti on laittanut herkullista lihaperunalaatikkoa.
    Äiti: Maarit, tulehan syömään, ennen kuin jäähtyy
    Maarit: En tule. Päiväkodissa on paljon parempaa ruokaa.
    Isä: Ai on? Voisinkohan minäkin tulla sinne syömään?
    Äiti: Saattaa olla tästä lähtien vähän pakko.

    Keskustelu taukoaa ja tulee hiljaista. Kuuluu vain veitsien ja haarukoiden kilahtelua lautasilla. Perheen pienimmäinen päristelee lattialla.

    Toisto on kertauksen äiti

    Kävin aikoinaan sähkövoimakoulun. Minusta olisi pitänyt tulla tolppa-apina ja verkkojen huoltaja. Mutta enhän minä semmoiseen.. Maksavatkin ihan liikaa palkkaa. Kerran jäi sormet puolen tonnin painoisen muuntajan ja tolpan väliin. Pomo oli sanonut vähän aiemmin, älä jätä sormias väliin. Minä siihen, että "En en.."  Ja kohta kun ne oli välissä, en ilennyt ääneen edes noitua, saati pyytää apua. No, onneksi ei käynyt pahemmin. Ukot ei huomanneet mitään ja minä sain vain pari mustunutta kynttä.

    Yksi päivä asennettiin sitä rullaverhoa, joka ostettiin Ikeasta parin kakkupalasen lisäksi, kun ei iletty pelkkiä leivoksia ostaa, niin siinä asennuksen tiimellyksessä tiputin ruuvin ja se vieri sängyn alle. Kun kumarruin sitä sieltä etsiskelemään ja näin siellä muutakin roinaa, niin ihmettelin ääneen, että oho, mitäs täältä löytyykään? "Jimmy Hoffa", vaimo arveli siihen.

    Kerran kun tulimme saunasta, niin 13 korppia lensi yli. Huonoko enne? Heitin varmuuden vuoksi suolaa olan yli vaimon silmille ja sylkäisin kolmasti vastatuuleen. Nyt oli eukko äkänen ja vaatteet räässä, mutta onni kohallaan ja lotto vetämässä.

    Se oli kyllä harvinaisen runsas korppiparvi. Nuoria lintuja etsimässä itselleen reviiriä, se on semmoista syksyistä käyttäytymistä. Korppi on muuten paikkalintu.

    Oletko sinä jo asettunut, vai parveiletko yhä?

    Kirjastokahvila Zarianne

    Kirjastokahvila Zarianne

    Käyn viikoittain Kuopion pääkirjastossa ja melkein poikkeuksetta myös kahvilla ja syömässä Kirjastokahvila Zariannessa. Siellä on herkulliset ja edukkaat leivokset ja…

    Minna Bakes Juhlapalvelu - menestyksen reseptit

    Minna Bakes Juhlapalvelu - menestyksen reseptit

    Toiset osaavat luonnostaan Leipomobisnes on pehmeistä raaka-aineista huolimatta kova ala. Katteet ovat pienet ja kilpailua riittää, mutta Minna on tehnyt…

    Jätä kommentti

    (0 kommenttia)